Anette Pottonen, Vieraskynä

Yksinäisyys on raskasta, sillä jokainen meistä kaipaa ystäviä, toisten hyväksyntää ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Yksinäisyys voi olla ahdistavaa ja tuskaista.

Monelle tulee opiskelijaelämästä mieleen railakkaat opiskelijabileet ja rankka opiskelu. Vaikka opiskelijan arki on täynnä monenlaista puuhastelua, niin moni kokee yksinäisyyttä ja joukkoon kuulumattomuutta. 

Vuonna 2014 toteutetun Opiskelijabarometrin mukaan vain noin puolet korkeakouluopiskelijoista kokee kuuluvansa opiskelija yhteisöönsä. Tämän lisäksi moni opiskelija kokee, ettei heillä  ole ympärillään riittävästi itselle läheisiä ihmisiä. (Opiskelijabarometri 2014.) Yksinäisyyden ja joukkoon kuulumattomuuden kokemuksella on myös todetusti vaikutusta mm. opintojen sujuvuuteen ja terveydentilaan . 

Opiskelijoiden yksinäisyyteen on monia syitä. Toiselle yksinäisyyden tunnetta aiheuttaa uusi elämäntilanne, taloudellinen tilanne tai lähiverkoston muuttuminen. Yksinäisyyden taustalla voivat olla myös henkilökohtaiset tekijät kuten ujous. Tulee kuitenkin muistaa, että jokainen meistä voi kokea yksinäisyyttä eri syistä. 

Minun kokemukseni

Miksi oloni on yksinäinen, vaikka ympärilläni on paljon ihania vuosikurssilaisia?

Aloitin korkeakouluopintoni syksyllä 2019. Aluksi kaikki oli uutta ja jännittävää. Mieleni valtasi ajatus, kuinka opin korkeakoulun tavoille ja kuinka kotiudun uudelle opiskelupaikkakunnalle. Opiskelutavat tulivat nopeasti tutuiksi ja opintopoisteitä kertyi hyvää tahtia. Syksy meni opiskellessa ja opiskelijatapahtumissa. Kaikesta huolimatta aloin löytää itseni yhä useammin pohtimassa, miksi koen oloni yksinäiseksi. Tämä oli minulle täysin uusi tunne. Yksin oleminen on ollut minulle mukava tapa viettää aikaa, mutta nyt yksinäisyys oli ahdistavaa ja satuttavaa. Olen aiemmin ollut ihminen, joka viihtyy paljon kotona touhuillen itsekseen ja yksin olo on ollut mukavaa. Nyt kuitenkin koin yksinäisyyttä myös silloin, kun ympärillä oli paljon ihmisiä. Tuntui, että ajoittain yksinäisyys oli pahinta juuri silloin kun ympärillä on paljon ihmisiä, mutta ei ketään, jonka kanssa ajattelisi, tuntisi ja kokisi samoin. Tästä syystä aloin pohtia mistä tunteeni johtuu. 

Olen huomannut, että itselleni eniten yksinäisyyden tunnetta aiheuttaa opiskelukulttuuri ja opintojen luonne, joka on todella itsenäistä ja kiireistä. Lisäksi olen kokenut, että uudella paikkakunnalla on vaikeaa löytää harrastuksia, ja sitä kautta seuraa, jos lähteminen hiukan ujostuttaa tai tuntuu vaikealta. 

Yhteenkuuluvuutta tulee lisätä

Ajoittain mielen valtaa pohdinta, olisiko minun pitänyt olla enemmän mukana kaiken maailman opiskelijabileissä. Tähän kuitenkin vastaan itselleni, että ei. Meidän tulee löytää muita keinoja vähentää opiskelijoiden yksinäisyyttä.

Yksinäinen ei ole aina yksin, vaan hänen ympärillään voi olla runsaasti ihmisiä. Tästä syystä meidän tulee panostaa opiskelijoiden ryhmäytymiseen. Ryhmäytymisen ei tule olla vain alkuvaiheen opintoihin pakosta lisätty asia, vaan meidän tulee löytää keinot lisätä ryhmäyttävää toimintaa pitkin opintoja. Aluksi ryhmäytetty ryhmä ei pysy hyvänä ryhmänä, jos ryhmähenkeen ei panosteta jatkuvasti. Keinoja voisi olla lisätä itsenäisen opiskelun rinnalle mm. ryhmätöitä ja yhteistyötä eri vuosikurssien välille. Ryhmäytymisessä avainasemassa on myös vahvasti tutortoiminta. Tutortoiminnan avulla opiskelun rinnalle voidaan järjestää monipuolista ja saavutettavaa matalan kynnyksen tapahtumatoimintaa, sekä muuta opiskelijoiden hyvinvointia lisäävää toimintaa.  Opiskelijatapahtumiin tulee mielestäni myös lisätä päihteettömiä tapahtumia.

Meidän tulee luoda oppimisympäristöistä entistä vuorovaikutuksellisempia. Yhä enemmän opintomme siirtyvät verkkoon ja sitä kautta fyysiset kohtaamiset vähenevät. Tästä syystä koen tärkeänä, että oppimisympäristöjen tulee mahdollistaa keskustelu. Ympäristön ei tule toimia niin, että opiskelija vain lukee sieltä ohjeet ja palauttaa tehtävän sinne, vaan sen tulisi olla kanava keskustelulle. Tätä voidaan toteuttaa sekä webinaareissa että itsenäisissä opintokokonaisuuksissa. 

Avointa keskustelua lisäämällä vähennämme yksinäisyyden ympärillä olevaa ahdistusta ja tiedostamattomuutta.  Meidän tulee lisätä ajattelua, jossa haluamme aidosti kuunnella toisiamme ja tietää mitä toiselle kuuluu. Lisäämällä tietoisuutta ja avointa keskustelua yksinäisyydestä saamme aiheen näkyväksi ja muutoksia toimintaan on helpompi tehdä. Meidän tulee myös lisätä keskustelua siitä, millä keinoilla saamme opiskelijayhteisön ilmapiirin muutettua yhteisöllisemmäksi.

Opiskelijoilla tulisi olla helposti saavutettavaa matalan kynnyksen keskusteluapua. Opiskelijoiden elämäntilanteet, syyt yksinäisyydelle ja muut haasteet ovat todella vaihtelevia. Osa meistä tarvitsee asioiden käsittelyyn ja ratkaisujen löytämiseen apua, ja siksi on tärkeää, että ammatillistakin apua on saatavilla helposti. 

Pidetään huolta toisistamme

Viime aikojen koronatilanne on ajanut myös meidän korkeakouluopiskelijoiden tilanteen uudenlaiseksi. Kaikki opintomme on siirretty verkkoon ja sosiaalisia kohtaamisia on rajoitettu. Tässä tilanteessa tärkeäksi nousee, ettei kukaan meistä jää entistä yksinäisemmäksi. Siksi haluankin muistuttaa, että löytäkää keinoja olla yhdessä myös tässä uudessa tilanteessa. Itse olemme opiskelijakavereiden kanssa keksineet otettavaksi käyttöön yhteiset virtuaaliset kahvihetket, joissa voidaan vaihtaa kuulumisia viestittelyn sijaan. Etäyhteyksiä kannattaa myös kokeilla hyödyntää, niin että kokoonnutte yhdessä pohtimaan ja tekemään koulutehtäviänne. Pidetään toisistamme huolta.

Anette Pottonen on järjestöaktiivi, jonka kalenteriin mahtuu luovuutta ja pohdintaa.

Artikkelin pääkuva: GoodStudio/Shutterstock.com.