Miro Kapanen
On vaikea löytää ihmistä, joka ei olisi lukenut uutista koronavirukseen liittyen. Suurin osa uutisista kertoo aiheellisestikin viruksen negatiivisista vaikutuksista. Vähemmälle huomiolle on jäänyt kriisin tuomat mahdollisuudet. Tuo suuri mahdollisuus liittyy talousjärjestelmän uudistamiseen.
Kiertotalous esiintyy usein 2020-luvun megatrendejä listattaessa. Sitra (2020) määrittelee kiertotalouden seuraavasti: ”Kiertotalous on talousmalli, jossa tuotanto ja käyttö suunnitellaan siten, että jätettä ei synny, vaan materiaalit ja niiden arvo säilyvät kierrossa. Kiertotalous ei ole vain kierrätystä, vaan myös talouden uusia toimintamalleja kuten jakamista, liisaamista, korjaamista ja uudelleenkäyttöä”.
Miksi koronakriisi on mahdollisuus kiertotaloudelle? Globalisaation myötä tuotantoa on siirretty sinne, missä tuottaminen on halvempaa, useimmiten kehittyviin maihin. Kyseisissä maissa usein myös tuotantoon vaadittavia raaka-aineita on helpommin saatavilla, jolloin tuotannosta syntyvät haitat ns. ulkoistetaan, eli tuotannon muodostamat ympäristöhaitat jäävät tuottavan maan haitaksi, eivät tuotteen loppukäyttäjän.
Koronakriisi on osoittanut, kuinka hauras globaali työnjako on globaalin kriisin sattuessa. Kiinan suljettua tehtaitaan eurooppalaiset tuottajat joutuivat karsimaan tuotantoaan komponenttipulan takia. Koronaviruksen pahiten runtelemassa Italiassa taasen on ollut pulaa terveydenhuollon tarvitsemista suojavälineistä, ja muut Euroopan maat ovat olleet jokseenkin haluttomia myymään Italialle omasta tuotannostaan.
Kiertotalous voisi ratkaista globaalin tuotannon tuoman riskin. Kiertotalouden perusajatuksena on, että tuotteita voidaan käyttää uudelleen uusiin tarkoituksiin, eli tuote ei muutu jätteeksi. Mikäli esimerkiksi elektroniikan tuotannossa päädyttäisiin kiertotalouden periaatteisiin, Suomessa voisi olla mahdollista tuottaa elektroniikkaa ilman jatkuvaa riippuvuutta Kiinan komponenteista. Kuvitelkaamme tilanne, jossa hengityssuojaimia valmistetaan Suomessa kiertotalouden periaatteiden mukaisesti: huoltovarmuutemme suojaimien osalta säilyisi myös kriisitilanteessa, sillä suojaimet eivät olisi kertakäyttöisiä.
Vaikutukset maailmantaloudelle
Kysymys herää, tarkoittaisiko kiertotalouteen siirtyminen maailmankaupan vähentymistä ja valtioiden omavaraisuuden paluuta? Valtioiden omavaraisuusaste varmastikin kohoaisi, mutta globaalisti vaikutus ulottuisi enimmäkseen eri alueiden väliseen kauppaan, esimerkiksi Euroopan ja Yhdysvaltojen väliseen kauppaan. Kyseessä olisikin vahva alueellistuminen, joka tarkoittaa, että globalisaation sijaan päähuomio kaupassa ja tuotannossa olisi tietyn alueen sisällä, esimerkiksi EU-alueella.
Euroopan Unioni on ollut edelläkävijä erilaisten standardisointien asettamisessa, joten kiertotalouden vaatimien standardisointien asettaminen onnistuisi tehokkaasti. Taloustieteen teorioissa tunnetaan käsite ”first mover advantage”, joka tarkoittaa, että ensimmäisenä jonkin taloustoimen aloittava saa suhteellista hyötyä siitä, että on ensimmäinen. Kiertotaloutta ei ole toistaiseksi otettu käyttöön laajalti millään alueella, joten kyseessä olisi Euroopalle ja Suomelle oiva tilaisuus löytää uusi suhteellisen edun alue ja nostaa kriisivalmiuttaan.
Ellen Macarthur- säätiö on arvioinut, että kiertotalouteen siirtyminen vähentäisi vuoteen 2030 mennessä Euroopan hiilidioksidipäästöjä 48% vuoden 2012 tasoon nähden, kun nykyisellä resurssitaloudella vähennys olisi 31%. Pidemmällä aikavälillä ero vain korostuisi, sillä vuoteen 2050 mennessä kiertotalous vähentäisi päästöjä 83%, siinä missä resurssitalouden lukema olisi 61%.
Entäpä kiertotalouden talousvaikutukset sitten? Yleisimpänä mittarina talouskasvusta pidetty bruttokansantuotteen kasvu Euroopassa saattaisi olla 12% isompi vuoteen 2050 mennessä, mikäli kiertotalous olisi käytössä. On otettava huomioon, että talouskasvusta puhuttaessa jo prosentin ero pitkällä aikavälillä on merkittävä, puhumattakaan vieläkin isommista lukemista. Koronan aiheuttaman talousshokin kanssa elävälle Euroopalle (maailmalle) kiertotalouteen siirtyminen olisi erinomainen elvyttävä toimenpide.
Kiertotaloudessa ei ole pelkästään kyse taloudellisista näkökulmista. Vähintään yhtä tärkeää on ymmärtää nykyisenkaltaisen tuotannon ympäristövaikutukset. Luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja kuudes sukupuuttoaalto kulkevat rinnakkain modernin teollisen tuotannon laajentumisen kanssa. Luonnon elintilan kaventumisen onkin arveltu olleen merkittävä tekijä koronaviruksen leviämisessä eläimistä ihmisiin.
Afrikka ja Etelä-Aasia kehittyvät kovaa vauhtia, ja uhkana ovat kehityksen myötä muodostuvat ympäristöongelmat. Välttääkseen jo monin paikoin todistamiamme ongelmia, kehityksen tulisi tapahtua kiertotaloutta hyödyntäen.
Talouden kriisi
Olemme saaneet viime viikot lukea pörssien syöksymisestä, ja artikkeleissa on usein toistunut termi ”musta joutsen”. Mustalla joutsenella tarkoitetaan erittäin epätodennäköistä tapahtumaa, joka kuitenkin tapahtuu. On mahdollista, että koronavirus itsessään oli musta joutsen, mutta talouden laskusuhdannetta ja rahoitusmarkkinoiden kriisiä ei sellaisena voida pitää.
Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki toteaa blogissaan, että talouskriisi oli ennakoitavissa, sillä osakemarkkinoille oli syntynyt kuplia yksityisen velan kasvettua ennätysmittoihin ja osakehintojen kehityttyä huomattavasti reaalitaloutta nopeammin. Edellisen, 2008 finanssikriisin ja sitä seuranneen eurokriisin jälkeen korkotaso on ollut jopa negatiivinen, mikä on kenties suurin syy osakekuplan syntymiseen. Miten matala korkotaso sitten vaikuttaa sijoittamiseen? Yleinen sijoitusmuoto osakkeiden lisäksi ovat korkosijoitukset, joiden tuotto-odotukset matalilla koroilla ovat heikkoja, mikä taasen kannustaa osakesijoittamiseen suurempien voitto-odotusten takia.
Mitkä sitten ovat olleet valtioiden lääkkeet talouden elvyttämiseen? Korkoja on laskettu edelleen, yrityksille on myönnetty lainoja ja Yhdysvalloissa on suunniteltu jopa käteisen antamista ihmisille vastikkeettomasti. Herääkin kysymys, että olemmeko me oppineet mitään edellisestä kriisistä.
On selvää, että valtiot velkaantuvat raskaasti kriisin myötä. Yleisesti ajatellaan, että velkaantuminen on pahasta ja valtion budjetin alijäämän tulisi olla mahdollisimman pieni. Onkin mielenkiintoista seurata, kuinka talouden elvytys jatkuu, jatkuvatko, suuret elvytyspaketit ja matalat korot kuinka pitkään. Ongelman ydin piilee siinä, että yksityisen velan ollessa korkealla, korkojen nostaminen lisäisi yrityksien ja kotitalouksien maksuvaikeuksia samalla kun työttömyys ja lomautukset riivaavat. Toisaalta korkojen nostaminen todennäköisesti auttaisi puhkomaan mahdollisen osakekuplan, sillä osa sijoittajista siirtyisi korkosijoittamiseen.Olemme ihmiskuntana vedenjakajalla. Tuotanto on maailmanlaajuisesti lähestulkoon pysähdyksissä, ja käytämme vanhoja keinoja rikki menneiden asioiden korjaamiseen. Kiertotalouteen vaadittavaa teknologiaa on jo olemassa, kyse on enää tahdosta siirtyä toisenlaiseen talousmalliin. Luonnon elintilan kaventuessa ja ilmaston lämmetessä kohta ei välttämättä ole enää muita vaihtoehtoja kuin siirtyä kiertotalouteen. Taloutta voidaan yrittää korjata elvytyksellä ja lainoilla, mutta luontoon ei välttämättä päde vastaavat samat lainalaisuudet.
Miro Kapanen on kiertotaloudesta ja kestävästä kehityksestä innostunut maailmanpolitiikan opiskelija.
Jutun pääkuva: Shutterstock / Lara Cold.