Englannissa 1700-luvulla alkanut teollinen vallankumous syntyi tilanteessa, jossa louhittu kivihiili oli korvaamassa polttopuun niin talojen lämmityksessä kuin teollisuudessa. 1800-luvun alkupuoliskolle sijoittuvaa aikakautta on kutsuttu ensimmäiseksi teollistumisaalloksi. Iso-Britannia nousi sotilasmahtina ja siirtomaaisisäntänä ensimmäiseksi teollisuusmaaksi. Maan vallan symboleina olivat 1804 valon nähnyt rautatie junineen, sekä vaatetus- ja kutomoalan mullistanut “Spinning Jenny”.

1870-luvulla alkoi toinen teollistumisaalto, jolloin teollinen valmistus levisi varsinkin Keski-Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Saksa ja Yhdysvallat nousivat uuden aikakauden suurvalloiksi. Toisen teollistumisaallon symboleiksi nousivat 1900-luvun taitteessa sähkö, myöhemmin mm. muovin ja synteettisen kumin kehittänyt kemianteollisuus sekä uusi energiavaranto: öljy.

Kasvihuoneilmiö on tilanne, jossa ilmakehään vapautunut hiilidioksidi heijastaa osan lämmöstä takaisin maan ilmakehään ja pinnoille. Ilmiö tunnettiin tieteellisesti jo 1800-luvulla (1896). 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla kansalaiset vaurastuivat kaikkialla länsimaissa. Uuden kulutuksen symboleiksi nousivat jo vuosisadan alulla automobiili (Ford T-malli 1908), Wrightin veljesten lentokone, puhelin, radio ja monet muut elämäntapaa muuttaneet keksinnöt. Uudet innovaatiot saivat usein virtansa uudesta nestemäisestä polttoaineesta, raakaöljyyn perustuvista petrolista ja kerosiinista.

Kuva: Pixabay / WikiImages

Kohti nykypäivää

Kolmannen teollistumisaallon on nähty sijoittuneen 1900-luvun loppupuoliskolle. Ajan symboli on transistori, joka on ihmiskunnan historian valmistetuin esine. Transistoreita käytetään virtapiireissä ja mikroprosessoreissa. Vuonna 1990 avattiin uusi yhteys, World Wide Web. Vaikka monet uusiutuvat energiamuodot, kuten fotojännite-aurinkopaneelit oli jo teknisesti keksitty, kolmannen teollistumisaallon energian valtavirtaa on ollut siirtyminen öljystä ja hiilestä maakaasuun ja nesteytettyyn kaasuun. Jo aallon alkuvaiheessa (mm. John Sawyer, 1972) oli kuitenkin käynyt ilmi, että ihmisen riippuvuus fossiilisista polttoaineista, oli kyseessä sitten kivihiili, öljy tai kaasu, asettaa ihmiskunnan riskitilanteeseen.

On hämmästyttävää, että noin 50 vuotta myöhemmin, 2020-luvun maailmassa olemme yhä fossiilikoukussa. Viisikymmentä vuotta. Uutta älypuhelimien, somen ja big-datan aikaa on kutsuttu neljänneksi teollistumisen aalloksi. Siinä missä aiemmat teollistumisaallot olivat vapaan markkinatalouden ja innovaatioiden aikaa, uusin vallankumous on myös julkisen rahoituksen, sääntelyn ja muutoksen vallankumous. Keskeistä ajallemme on radikaalejakin muutoksia mahdollistavan ympäristöystävällisen frameworkin kehittäminen. Sopimuksen ehtoja voidaan sitten tarvittaessa kiristää – malliksi voisi ottaa vaikka 1980-luvun lopun taistelusta otsonikerroksen ohentumista vastaan. Otsonia tuhoavien freoniyhdisteiden valmistus päädyttiin lopulta lopettamaan ennen aikojaan.

Teollistuminen on ollut yksi modernin ajan menestystarinoista, joka on nostanut satoja miljoonia köyhyydestä. Lopulta se on myös kehityssuuntana johtanut kasvaviin tulo- ja hyvinvointieroihin, niin kehittyvien ja kehittyneiden yhteiskuntien välillä kuin niiden sisällä. Tuotantomuotojen uudistamiseen tulisi siten myös sisältyä lupaus kasvavasta tasa-arvosta.

Kuva: Pixabay / geralt

Keinoja saavuttaa talous- ja teollisuuspolitiikan tavoitteenasetteluja on monia. Jo vuosien ajan on keskusteltu kasvun rajoista. Jatkuvan talouskasvunhan oli kyseenalaistanut niin sanottu Rooman klubi jo vuonna 1972. Talouskasvulle asettaa rajoja jo nykyisellään myös väestön ikääntyminen joka muuttaa kulutustottumuksia ja kulutuksen painopisteitä länsimaissa – jopa kansantalouden nollakasvuun pääseminen vaatii henkilötason kasvua, jos kuluttajien määrä vähenee. Toistaiseksi ihmiskunnan on kuitenkin onnistunut kasvattaa kokonaistuotantoa, eikä resursseista ole syntynyt vuoden 1973 öljykriisin jälkeen laajamittaista pulaa.

Tulevaisuutta määritellään nyt

Taloudellisesti kestäväksi ratkaisuksi ilmastonmuutoksen ja kasvun väliseen kuiluun on perinteisesti esitetty kulutuksen vähentämisen sijaan teollisuuden tehokkuuden ja uusien innovaatioiden lisäämistä. Tuotannollisen ja taloudellisen kasvun toteutumiseksi yhteiskunnan tulisi kyetä “irtikytkentään” jonka mukaisesti päästöt vähenevät simultaanisti kasvun kanssa. Vaikka irtikytkennästä on toteutuneita esimerkkejä esimerkiksi Euroopan Unionin alueella, vaadittava muutos on valtava. Siirtyminen nopeutetusti kohti kestäviä energiamuotoja on kuitenkin päätös joka on yhteiskuntien saavutettavissa. Lisäksi fuusioenergian kaltaiset avaukset ovat villi kortti joka on ihmiskunnalta kääntämättä.

Pyrkimys ylläpitää teollistumisen aaltojen luoma vauraus, pyrkiä kohti globaalia tasa-arvoa ja pitäytyä samalla 1,5 asteen ilmaston lämpenemisessä on haastava yhtälö. Halu kasvattaa varallisuutta ja jättää tasa-arvoisuuden pyrkimykset eräänlaisen “trickle down economicsin” varaan ovat 2000-luvun alussa johtaneet ympäristön turmeltumiseen. Ekologisen kestävyyden takaaminen onkin kenties tärkein teema alkavan 4. teollistumisaallon yhteiskunnissa. Uudet haasteet ovat teollisen kehityksen ajan fundamentaalisimpia. Koko tuotannon muoto on nyt kyseenalaistettava. Uuden ajan kehitys muuttaa koko käsitystä “kehityksen” merkityksestä.

Oskari Maunuksela

Kirjoittaja on Demarinuorten talouspoliittisen työryhmän puheenjohtaja

Pääkuva: Pixabay / Skitterphoto.