Leevi Karisalmi / Pakina

Taas saamme ihmetellen katsella siniristilippujen liehumista. Turuilla ja toreilla ihmiset pähkäilevät liputtamisen syytä, tai siis pähkäilisivät, jos poikkeusolot eivät olisi voimassa. Paljastettakoon nyt rumpujen pärinän saattelemana: Tänään vietetään Mikael Agricolan ja suomen kielen päivää.

Mikael Agricola keksi suomen kielen samaan malliin kuin Kolumbus löysi Amerikan. Kukaan ei tosin myöntänyt hukanneensa sitä, ja kyllä suomea jo ennen Agricolaakin puhuttiin. Hän kuitenkin loi siitä jotenkin järkevän kokonaisuuden kirjoitettavaksi. Mainittakoon muuten nuoremmille tässä vaiheessa, että Agricola ei – nimestään huolimatta – ollut mitään sukua amerikkalaiselle Coca-Colalle.

Agricola oli kuuluisan saksalaisen uskonpuhdistajan Martti Lutherin oppilas. Koska kaikkien Marttien lempinimi taitaa olla Mara niin kutsuttakoon Lutheriakin sillä nimellä. Maralla oli kova usko siitä, että hänen oppinsa olivat oikeita. Häntä ei kuitenkaan pidä sekoittaa siihen MaRaan, joka uskoo vielä nykypäivänäkin, ettei lauantaityöstä tule maksaa yhtään enempää kuin arkipäivästä.

Saamme olla onnellisia, kun Agricolan kaltainen kouluja käynyt mies otti ristikseen kehittää suomen kieltä. Miettikääpä, jos työn sarka olisi jätetty valtiontaitelijoiden Petri Nygårdin ja Cheekin tehtäväksi. Silloin meillä olisi varmasti värikäs kieli, mutta hyvin yksipuolinen. Kaikki sanat varmaankin liittyisivät bilettämiseen, autoihin, päihteisiin tai naisoletettuihin ja heidän biologisiin varusteisiinsa. Kyllähän siinä kurkkukin saataisiin kipeäksi, kun kaikki lauseet aloitettaisiin örähdyksellä ”Ah”.

Mutta yhtään sen parempaa ei olisi ollut, jos Agricola olisikin ollut Coca-Colan sukua. Ajatelkaa jos esimerkiksi eduskunnan nimen olisivat kehitelleet Mall of Triplan ja Uros Liven nimiartisaanit. Olisiko se sitten ollut House of Uros? Valtaosahan siellä on ollut miehiä ja talohan se sekin kuitenkin on.

Kiitos siis Agricolalle. Agricolan merkitys on saattanut hälvetä mielistä, onhan hänen ajastaan menty jo puoli vuosituhatta eteenpäin. Eikä Agricolan vaimokaan tiettävästi jättänyt jälkipolville torttureseptiä, josta mies muistettaisiin. Jos sydän kuitenkin kaipaa kielten kehittelyn pariin niin kannattaa kielen ympärille rakentaa joku hyvä tarina esimerkiksi örkeistä, haltioista ja muista olennoista.

Leevi Karisalmi on historiaa ja yhteiskuntaa useista näkökulmista tutkaileva optimisti, jonka mielestä maailmanmenoa ei pidä ottaa liian vakavasti.

Artikkelin pääkuva: Fanni Karisalmi.