Anni Niemelä

Pandemian muovaava kevät on johtanut monen opiskelijan työllisyystilanteen horjumiseen. Etäopintoihin siirtyminen on tuonut kuvioon omat haasteensa ja yhtäkkiä sosiaalinen media täyttyy itseään kehittävistä multitaskaavista arjen sankareista. Montako prosenttia minun tulisi kehittyä ihmisenä koronakriisin aikana? Mitä tapahtuu, jos en kehitykään?

Olen viime aikoina pohtinut työn merkitystä aivan uudella tasolla. Koronakriisi on horjuttanut monen toimeentuloa ja kohta valmistuvat ystäväni ovat aiempaa huolestuneempia työtilanteesta. Monen muun opiskelijan tavoin minunkin oli määrä saada tänä keväänä ensikosketus oman alani töihin, sillä sain markkinointiharjoittelijan paikan kustantamosta. Vallitseva tilanne kuitenkin johti harjoittelun peruuntumiseen ja lopulta myös kesätyö musiikkijuhlien tuotantoharjoittelijana peruutettiin. 

Tilanteesta ahdistuneena jouduin pohtimaan vaihtoehtojani. Voisin opiskella kesän, mutta olin tehnyt niin jo edelliskesänä, eli tukikuukausia ei ollut enää ylimääräisiä, vaan ne kuluisivat aikataulun mukaisesti, ellen haluaisi valmistua nopeammin.  Kesätöillä olisi ollut myös mahdollista tienata hieman liikkumavaraa seuraavalle lukuvuodelle opintotuen ohelle. En siis osannut varautua tilanteeseen, jossa tuloni tippuisivat kesän osalta näin merkittävästi. Toimeentulotuki on opiskelijalle viimesijainen tuki, eikä sellaista saa jos on esimerkiksi säästöjä. 

Ystäväpiiristäni löytyy henkilöitä, jotka ovat koko opiskeluajan tehneet myös osa-aikatöitä. Satuinkin kaverin kautta kuulemaan oman alan töistä, joita hyvin voisi tehdä opintojen ohella ja päätin hakea paikkaa. Aloitin siis työt markkinointiyrityksessä ja tehtäväni oli kontaktoida puhelimitse tapaamisia eri yritysten välille. 

Puhelintyö ei kuitenkaan tuntunut omalta jutulta – tuloshakuisessa ilmapiirissä tunsin, etteivät mitkään ponnisteluni riittäneet ja jo parin viikon kuluttua päätin lopettaa työt. Päätös ei ollut helppo ja mietin, kuinka kesän toimeentuloni kävisi. Eniten minua vaivasi se, että jättäisin jotain puolitiehen, enkä antaisi parastani edes kolmen kuukauden koeajan vertaa. 

Kesätyönhaku – tuo vuosittainen ahdistuksen ja stressin lähde

Opiskelijoiden keskuudessa puhutaan paljon oman alan työkokemuksen merkityksestä ja osaa huolettaa CV-merkinnän uupuminen tältä kesältä. Meneekö CV-merkintä tällöin oikean tavoitteen edelle, jolloin ihminen määrittää itseään vain ulkoisten palkkioiden ja nimikkeiden kautta? Myyntityöstä saadulla kokemuksella olisin voinut pönkittää omaa CV:täni ja tehdä selväksi, kuinka en ‘lannistunutkaan’ vallinneesta tilanteesta huolimatta. 

Vaati aikaa ennen kuin ymmärsin, että voin olla tyytyväinen itseeni, sillä olin tehnyt paljon töitä ylipäätään saadakseni haluamani harjoittelupaikan, jonka peruuntumista en olisi mitenkään voinut itse estää. Huomasin myös, ettei työ ja siitä saatu tulo välttämättä tee onnelliseksi. En epäile etteikö puhelinmyynti olisi kehittänyt osaamistani jollain tasolla, mutta luotan siihen, että voin rakentaa uran johon olen tyytyväinen tekemällä asioita, joista innostun.

Olen päätoiminen opiskelija ja vaikka etäopiskelu ei tunnukaan samalla tavalla kuormittavalta kuin päivittäinen opiskelu yliopistolla, sitä se silti on – päätoimista opiskelua. Pysähtyneessä yhteiskunnassa on ollut hyvä rauhoittua hetkeksi ja miettiä, millaisten asioiden tekeminen tuottaa mielihyvää ja merkityksellisyyttä. Tässä jo valmiiksi stressaavassa tilanteessa ei ollutkaan järkevää aloittaa työtä, joka loi minulle paljon paineita myös työajan ulkopuolella.  

Missä suhteessa opiskelijan tulisi nauttia tuloista, työstä ja opinnoista?

Journal of Managerial Psychologyn julkaisun mukaan työelämässä milleniaaleja eli Y-sukupolvea motivoivat eniten monipuoliset työtehtävät, joissa pääsee kehittämään itseään ja vastuuta annetaan tarpeeksi, muttei liikaa. 

Artikkelissa tutkittiin eri tekijöitä, jotka vaikuttavat työmotivaatioon ja työn mielekkyyteen länsimaissa. Rahaa keskeisemmäksi tekijäksi nousi aika – tutkimuksen milleniaalit olivat valmiita käyttämään huomattavasti aikaa uuden opetteluun sekä joustamaan työajoissa, kunhan työtehtävät olivat mielenkiintoisia ja tasapainossa muun elämän kanssa. Työtä ei siis tehdä pelkästään tienestin vuoksi. Suomen hyvinvointijärjestelmällä lienee osittain myös vaikutusta, sillä opiskelija ei ole tyhjän päällä vaikkei kävisi töissä opintojen ohella. 

Kesätöiden ja harjoittelupaikkojen saaminen on vaikeutunut tänä keväänä ja on ymmärrettävää, etteivät monet taloudellisissa vaikeuksissa olevat yritykset pysty tarjoamaan samanlaisia mahdollisuuksia kuin aiemmin. Työnhakurumba on kuitenkin jokavuotinen ja kilpailu paikoista on kovaa. Töiden tekeminen opintojen ohessa tai kesäisin antaa liikkumavaraa budjettiin ja myös takaa tärkeää työkokemusta, mikäli on päässyt töihin omalle alalle. 

Jos työ kehittää osaamista, jota voi hyödyntää myös opinnoissa, on se silloin varsin kannattava ratkaisu opintojen ohelle. Kuormittava työ, jota ei koeta mielekkääksi, voi lisäansioista huolimatta lisätä stressin määrää, kun samalla pitäisi suorittaa tietty määrä kursseja ja opintopisteitä.

Opiskeluajoista tulisi nauttia, eikä nähdä sitä vain siirtymävaiheena työelämään. Ennen kuin huomaakaan valmistuminen kolkuttelee ovella ja kutsuu pyörähtämään työelämään aika moneksi vuosikymmeneksi. Järjestötoiminta, vapaaehtoistyö ja harrastukset voivat kaikki rikastaa opiskeluaikaa ja auttaa tutkimaan omia halujaan sekä tavoitteitaan.

Vaikka sosiaalisen median kanavat täyttyvätkin nyt päivittäin uusia reseptejä kokeilevista, joka aamu hölkkälenkin tekevistä ylipositiivisista puolitutuista, on se vain osa totuutta. Joillekin etätyöt ja -opinnot ovat sopineet enemmän kuin hyvin, mutta ei ole yhtä oikeaa tapaa käsitellä muuttunutta ympäristöä ja arkea. Itseään ei kannata vertailla liikaa muihin eikä käyttää turhaa aikaa sen pohtimiseen mitä muut ajattelevat sinusta, sillä muut ihmiset tuskin ajattelevat sinua yhtä paljon kuin sinä ajattelet heidän mielipidettään itsestäsi.

Yhtä vähän kannattaa miettiä tämän kesän CV-merkinnän saamatta jäämistä. Kotona oleskelu voi tarjota aikaa itsereflektiolle ja auttaa hahmottamaan sitä, mitä oikeasti haluaa elämällään tehdä. Työssä täytyy olla itsestä kumpuavaa sisäistä motivaatiota.

Anni Niemelä on luova osaaja, joka uskoo ettei työn teon tule olla pakkopullaa.

Artikkelin pääkuva: Syuzann/Shutterstock.com.