Miksi vuorokausirytmi on niin tärkeä? - Debatti

Miksi vuorokausirytmi on niin tärkeä?

Kategoria: Mielipiteet
Rullaa alas
Lukuaika: 3 minuuttia

Katri Ahlman

Elämme poikkeusoloissa ja opiskelumme on siirtynyt etäopiskeluksi. Näinä aikoina arjen rytmittäminen on erityisen tärkeää, ettei opiskelutehomme laske. Rytmittäminen vie myös vähän kaaosta mennessään. 

Opiskelen toisen asteen tutkintoa, liiketoiminnan perustutkintoa. Lähiopetusta on normaalisti kolmena päivänä viikossa eli voin siis sanoa etäopiskelun olevan tuttua. Viikot alkavat etäpäivällä, milloin tehdään viikon aiheeseen suuntaava tehtävä. Tästäkin siirtyminen kokonaan etäopintoihin on kuitenkin ollut haastavaa. Minulle haastavuutta tuo yksinkertaisesti se, etten lähde kouluun. Se, että olen vain kotonani, jossa asun yksin.

Näen itse, että nyt kun olemme vain kotona, pitää tehdä arjesta mahdollisimman normaalia. Itse olen pyrkinyt rytmittämään päiväni aamusta alkaen, ns. normaalien aikojen mukaan. Mietin, miten arkipäivinä normaalisti toimin? Nousen sängystä, petaan sängyn, menen suihkuun. Siispä toimin poikkeusoloissakin näin. Maanantaisin, joka muutenkin aina etäpäivä, teen etäpäivän tehtävän. Maanantait eivät siis ole muuttuneet. Tiistaista torstaihin minulla on aikataulutetut etäluennot. Tilanne vaatii enemmän panostusta suunnitteluun, jotta päivät pysyvät mahdollisimman samankaltaisina verrattuna aikaan ennen poikkeusoloja. 

Poikkeusolot tuovat myös jotain positiivista mukanaan. Pitää pysähtyä miettimään omaa suunnitelmallisuuttaan sekä miten pystyy muovautumaan tilanteen vaatimalla tavalla. Vaikka minulle yksinasuvana haastavuutta tuokin kokoaikainen kotona oleminen, koen tämän myös positiiviseksi. On pakko osata olla itsensä kanssa.

Nyt kun aikaa ei mene matkoihin, siirtymisiin kouluun ja takaisin, kaikki tuo aika on vapaasti käytössä. Käytänkö sen rentoutumiseen vai opiskeluun? On kuitenkin fakta, ettei työmäärä etäopiskelussa vähene. On tärkeää mielenterveydenkin kannalta, että ottaa aikaa myös rentoutumiseen. Itselläni olen sen huomannut, että kun siirtymisiä ei tule, antaa se aikaa esimerkiksi parempaan ruoanlaittoon taikka treenaamiseen. Aamuisin saan tietenkin nukkua pidempään, mutta kovin myöhään en kuitenkaan nuku. Haluan jo aamusta asti treenata tai vain olla ja ihmetellä. 

Saimme muutoksen astuessa voimaan ohjeet etäopiskeluun, yksi ohjeista oli, että pitää liikkua. Onhan niin, että liikumme kouluun, koulussa etsimme luokkatilaa ja haemme kahvia sekä menemme lounaalle ja takaisin. Rappusia tulee kuljettua paljon. Olen huomannut liikkuvani treenien ja kävelylenkkien muodossa samaan tapaan kuin ennen, mutta arkiliikunta on jäänyt pois. Tästä kertoo myös urheilukelloni, jonka aktiivisuustavoitteet eivät täyty enää mitenkään. Saamissamme ohjeissa mainittiin myös taukojumppa. Yksinään venyttely saattaa tuntua vähän tyhmältä, mutta se kannattaa. 

Mitä sitten tulee ruokailuihin, ainakin ilmainen opiskelijalounas jää nyt syömättä. Aikataulullisesti lounas on hyvä pitää samoihin aikoihin. Totuttuun rytmiin on tässäkin hyvä nojata.  Opetusministerimme Li Andersson totesi Helsingin Sanomissa 28.3, että ”nyt voi laskea hieman rimaa”. Opettajille ja oppilaille suunnattu viesti sopii rytmittämiseemme ruokailujenkin suhteen.  Toisinaan totutusta voi hieman lipsua, eikä ei haittaa, vaikka välillä kauppakassissa olisikin enemmän einestä. Ei pidä olla liian ankara itselleen. 

Opiskele, suunnittele ja opiskele

Jutellessani opiskelukavereideni kanssa kävi selväksi, että rytmitys on ollut haastavaa. Moni on tuntunut miettivän, milloin tehdä ja milloin ei? Kotona on nyt enemmän tehtävää kuin aiemmin. Luennot saattavat kestää vähemmän aikaa kuin työjärjestyksessä on mainittu, mutta niiden päälle annetaan tehtäviä, jotka toiset tekevät nopeasti ja joihin taas toisilla voi mennä paljonkin aikaa. Monista opiskelukavereistani tuntuu, että koko ajan pitäisi olla tekemässä.

Lukusuunnitelma saattaisi auttaa, sillä muuten käy helposti niin, että vain pakolliset tehtävät tulee tehtyä. Lukusuunnitelman tulee olla kuitenkin inhimillinen, koska muutoin siitä jää jälkeen ja alkaa soimaamaan itseään. On kuitenkin niin yksilöllistä, mikä toisella toimii ja toisella ei. Kaikille lukusuunnitelma ei toimi, eikä sen tekemättömyydestä kannata soimata itseään. Itse huomaan välillä pohtivani (panikoivani) sitä kun annan mennä vapaammin ja mietin, mitä siitä seuraa, kasaantuuko kaikki ja sitten on enää hankala löysäillä? Tasapaino on välillä hankalaa.

Kokonaisuutena kyse on rutiineista ja motivaatiosta. Näitä tuovat säännöllinen opiskelurytmi, ruokailut, liikunta sekä etäyhteydenpito ystävien ja perheenjäsenten välillä. Rutiinimme syntyvät päiviemme rytmistä. Motivaatiota taas saamme, kun keräämme tietoa, otamme opit vastaan, jaksamme opiskella.

Rytmitetään siis päivämme, jotta pystyisimme näkemään poikkeusolojen hyvät muutokset itsessämme ja toisissamme. Kun tilanteeseen suhtautuu avoimesti, se tuppaa menemään paremmin.

Katri Ahlman yrittää olla optimisti ja nähdä sateenkaaren sävyjä, siellä missä muut näkevät harmaata.

Artikkelin pääkuva: Fandijki / Shutterstock.com

Lisää kirjoituksia