Taru Salovaara
Kesken opintojensa sairastuneet opiskelijat – yksi ryhmä, josta ei juurikaan puhuta. Vaikka nuorten vakava sairastuminen on melko harvinaista, esimerkiksi uusista syöpätapauksista noin 700 todetaan vuosittain 18-35 -vuotiailla. Sairastuminen vaikuttaa merkittävästi opintojensa etenemiseen, toimeentuloon ja mahdollisesti koko loppuelämään. Mutta millainen on vakavasti sairastuneen opiskelijan asema yhteiskunnassa tällä hetkellä? Miten heitä tuetaan ja mihin pitäisi tulevaisuudessa kiinnittää huomiota?
Äkillinen sairastuminen järkyttää elämän tasapainoa ja se voi aiheuttaa monenlaisia tunnereaktioita, kuten turvattomuutta, ahdistuneisuutta, pelkoa, vihaa tai masennusta. Mieli sopeutuu tällä tavoin sairastumiseen ja muuttuneeseen elämäntilanteeseen. Erityisesti alun sokki- ja reaktiovaiheessa opiskelijalla tulee olla mahdollisuus turvautua omaan lähipiiriinsä ja opiskeluterveydenhuoltoon. Kriisistä selviytyminen on prosessi, joka etenee yksilöllisesti ja voi kestää pitkäänkin.
Opiskeluterveydenhuollon palveluihin ovat oikeutettuja kaikki lukioiden, ammatillisten oppilaitosten ja korkeakoulujen opiskelijat. Opiskeluterveydenhuollosta säädetään terveydenhuoltolaissa (1326/2010) ja valtakunnallisesti yhtenäinen laatu- ja palvelutaso pyritään takaamaan valtioneuvoston asetuksella neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta (338/2011). Asetuksesta huolimatta kaikilla opiskelijoilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia saada opiskeluterveydenhuollon palveluita.
Tällä hetkellä YTHS eli Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö tarjoaa terveyspalvelut yliopisto-opiskelijoille ja vuoden 2021 alusta myös muille korkeakouluopiskelijoille. Tämä tasapuolistaa palveluiden saatavuutta, sillä YTHS tarjoaa opiskelijoille laajemman terveydenhuollon kuin opiskeluterveydenhuolto oppilaitoksissa keskimäärin. Nykyisellään opiskeluterveydenhuollon käytännöt ovat kirjavia ja resurssit monin paikoin jopa alle suositusten. Ammattikorkeakouluissa esimerkiksi opintopsykologille voi olla viikkojen tai jopa kuukausien jonot ja lääkärin vastaanotolle on vaikea päästä opiskeluterveydenhuollon kautta. YHTS-uudistus ei kuitenkaan ratkaise olemassa olevia haasteita toisella asteella.
Koska vakavasti sairaan opiskelijan kohtaaminen oppilaitoksissa ei ole arkipäivää, tilanteen hoitamiseksi ei myöskään välttämättä ole selkeitä toimintamalleja. Sairauden aiheuttamat oireet ja mahdolliset hoidot voivat pakottaa opiskelijan ilmoittautumaan poissaolevaksi ja irtautuminen tutusta kouluyhteisöstä. Se voi olla opiskelijalle eräänlainen kriisi jo ennestään muuttuneessa elämäntilanteessa. Opiskelijan poissaolo opinnoista aiheuttaa haasteita myös opiskelijahuollolle, sillä oppilaitoksen ohjaus- ja tukipalveluresurssit on tavallisesti suunnattu läsnäoleville opiskelijoille. Erityisesti nivelvaihe sairauslomalta paluun ja opintoihin palaamisen välillä on kriittinen ja tähän vaiheeseen opiskelijan on erityisen tärkeää saada tukea oppilaitoksen puolelta.
Sairastuminen vaikuttaa usein negatiivisesti myös opiskelijan toimeentuloon. Päätoimisesti opiskelevalla opiskelijalla on mahdollisuus saada sairauspäivärahaa. Jos opiskelijan tulot ovat vähäiset tai tuloja ei ole lainkaan, hän saa vähimmäispäivärahaa, joka on 28,94e/arkipäivä. Opiskelijan saadessa sairauspäivärahaa opintotuen maksaminen lakkaa automaattisesti, eikä sairastaminen näin ollen kuluta opintotukikuukausia. Opintotuen lakatessa opiskelija kuitenkin menettää samalla oikeutensa opintolainan nostamiseen. Oikeus yleiseen asumistukeen säilyy sairauspäivärahasta huolimatta. Vaikka sairauspäivärahan määrä on suurempi kuin opintorahan, opiskelijan tulot kokonaisuudessaan laskevat tämän seurauksena. Samaan aikaan sairastaminen aiheuttaa tavallisesti lisäkustannuksia esimerkiksi lääkkeiden ja vastaanottojen muodossa. Opiskelijan kannalta tämä on kestämätön yhtälö.
Opintotuen ja -lainan varassa elävälle opiskelijalle tämä on kokonaisuutena ongelmallista, koska sen lisäksi että kokonaistulot laskevat, sairauspäiväraha maksetaan takautuvasti toisin kuin opiskeluun liittyvät tuet. Näin ollen opiskelija voi joutua odottamaan sairauspäivärahan maksamista kuukaudesta jopa kahteen kuukauteen ja rahoittamaan elämisensä säästöillä. Kaikilla ei myöskään ole säästöjä, joka mahdollistaisi tämän.
Sairauspäivärahaa saadessaan opiskelija voi edistää opintojaan 40% lukukauden tai lukuvuoden ohjeellisesta opiskelutavoitteesta. Jos opinnot etenevät tätä nopeammin tai opiskelija käy töissä, hän menettää oikeutensa sairauspäivärahaan. Numeroiden sijaan tulisikin tarkastella opiskelijan kokonaistilannetta. Sairastuminen heikentää opiskelijan ennestään heikkoa toimeentuloa ja jos vähäinen työssäkäynti opiskelijan voimavarojen puolesta olisi mahdollista, hänellä tulisi olla siihen mahdollisuus.
Sairauden jälkeen opiskelijan on usein palattava opintojen pariin verrattain nopeasti. Opintoihin palaamista suositellaan oman jaksamisen mukaisesti, mutta käytännön mahdollisuudet siihen ovat melko heikot. Päätoimisesti opiskelevan korkeakouluopiskelijan tulee suorittaa vuoden aikana vähintään 45 opintopistettä, ja jos opinnot eivät etene tässä tahdissa Kela muistuttaa tästä ja perii opintotukea takaisin. Opintopistevaatimuksesta voidaan joustaa sairauden takia, mutta sosiaaliturvajärjestelmä taipuu valitettavan heikosti opiskelijan osatyökykyisyyteen. Käytännössä opiskelijan on siis valittava, onko hän sairauslomalla ja nostaa sairauspäivärahaa vai palaako hän opintoihin täysipäiväisesti saaden opintorahaa ja oikeuden opintolainan nostamiseen.
45 opintopistettä tarkoittaa vuodessa 1215 tuntia eli laskennallisesti keskimäärin 23 tuntia viikossa töitä ilman yhtäkään lomaviikkoa. Työntekijän sairastuessa työntekijä on oikeutettu vähintään 24 vuosilomapäivään, vaikka ne eivät sairauden vuoksi ehtisikään kertyä normaaliin tapaan. Työntekijän sairastuessa vuosilomalla hänellä on myös mahdollisuus ilmoittaa sairastumisesta työnantajalleen ja pyytää loman siirtämistä. Opiskelijoilla vastaavaa turvaa ei ole, sillä erillisiä loma-aikoja korkeakouluissa ei ole ja kesälläkin opiskelijan on lähes poikkeuksetta toimeentulonsa takaamiseksi tehtävä opintoja tai käytävä töissä. On selvää, että tämä kuormittaa ketä tahansa, mutta erityisen voimakkaasti tämä iskee sairaudesta toipuviin opiskelijoihin.
Opiskelijan näkökulmasta tukijärjestelmää tulisi kehittää siihen suuntaan, että se mahdollistaisi joustavamman opiskelun ja töissä käynnin yksilöllisten voimavarojen mukaisesti. Tällä tavoin opiskelija ei myöskään sairastumisen myötä ajautuisi tilanteeseen, jossa hän olisi sosioekonomisen asemansa vuoksi vaarassa ajautua yhteiskunnan ulkopuolelle. Nykyisessä opiskelua tukevassa järjestelmässä on paljon hyvää, mutta sitä tulee edelleen kehittää vastaamaan entistä paremmin myös opiskelijoiden kohtaamia erityistilanteita opintojen aikana.
Jutussa käytetyt lähteet:
Hirvi, A. 2020. Sairausajan palkka.
Kela 2020. Sairauspäiväraha opiskelijalle.
STM 2020. Opiskeluterveydenhuolto.
Taru Salovaara on pian valmistuva sairaanhoitaja, joka uskoo suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan, mutta haluaa muuttaa sitä paremmin yksilöllisiä elämäntilanteita tukevaksi.
Artikkelin pääkuva: Qimono / Pixabay.