Lauri Ikola / Vieraskynä

On ehkä klisee sanoa, että Euroopan unioni on aina kehittynyt kriisien myötä. Toisaalta se on myös totta. Kuluneen vuoden aikana on puhuttu siitä, että Euroopan unioni ja Eurooppa ovat taitekohdassa, mutta nyt koronakriisin keskellä taitekohta on vielä selvempi kuin aiemmin. 

Koronakriisi on osoittanut, että Euroopan unionin valtuudet koordinoida ratkaisuja ja auttaa jäsenmaitaan pandemian aikana ovat nykyisellään heikkoja. Ongelmat perustuvat isoilta osin siihen, että EU:lla ei ole toimivaltaa terveyspolitiikassa, minkä vuoksi komissio ei voi esittää ratkaisuja.

Myös valmiit käytännöt puuttuvat. Jäsenvaltioilla on mahdollisuus ja velvollisuus esittää ratkaisuja, mutta tämä on huomattavasti hitaampaa. Kaikesta huolimatta, toimivallan puute ei toimi selityksenä niille ihmisille, jotka kokevat pettyneensä Euroopan unionin toimintaan nykyisessä kriisissä.

Unionin jäsenmaat ovat keskittyneet ensisijaisesti omien kansalaistensa suojelemiseen, ja solidaarisuus on ollut vähissä. Etelä-Euroopan valtiot, joilla on ollut valmiiksi jo eniten vaikeuksia pakolaistilanteen ja talouden suhteen, ovat jääneet monilta osin yksin koronatilanteen kanssa.

Koronakriisiä on myös käytetty demokratian murentamisen keinona, kun Unkarissa hallitus on ottanut vallan käsiinsä rajoittaen ihmisoikeuksia ja sananvapautta. Puolassa puolestaan on yritetty järjestää kyseenalaisia postivaaleja. Samaan aikaan kova Brexit näyttää päivä päivältä todennäköisemmältä. Kaiken tämä yllä leijuu pelko uudesta talouskriisistä. Herääkin kysymys, onko Euroopan unioni tullut tiensä päähän?

Viimeaikaiset tapahtumat saavat vannoutuneenkin federalistin kysymään, ovatko Euroopan unionin rooli ja yhteiset arvot hukassa?

Kaikesta huolimatta uskon edelleen vahvasti eurooppalaisiin ratkaisuihin ja Euroopan unionin tulevaisuuteen. Se ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys, vaan mahdollisuus, jonka saavuttamiseksi tulee ylittää useita haasteita. Euroopan unioni pyrkii olemaan ulospäin solidaarinen ja edustamaan omia ydinarvojaan. Sisäisesti solidaarisuus ja usko yhteisiin arvoihin, kuten demokratiaan, vapauteen, oikeusvaltioon, ihmisarvoon, tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin, on koetuksella.

Näen tarpeen palata takaisin pohtimaan perusarvojamme ja Euroopan unionin mottoa ”moninaisuudessaan yhtenäinen”. EU:n vastustajat maalaavat kuvaa Euroopan unionista, joka haluaa puristaa kaikki ihmiset yhteen samaan eurooppalaiseen muottiin ja tuhota kansallisvaltiot. Eurooppalaisuus merkitsee kuitenkin jotain aivan muuta. Eurooppalaisuus merkitsee uskoa yhteisiin arvoihin, ja niiden kautta uskoa siihen, että jokaisella on oikeus olla oma itsensä ja olla siitä ylpeä. Meidän tulisikin kilpailun ja nokittelun sijaan keskittyä tukemaan toisiamme.

Tulevaisuudessa on monia haasteita. Koronakriisin lopullisia seurauksia taloudelle on vaikea ennustaa, mutta nyt jo tiedetään, että talousnäkymät ovat heikentyneet merkittävästi, ja  laman uhka on suuri. Pandemia pakottaa myös pohtimaan vapaata liikkuvuutta, joka on yksi EU:n keskeisistä periaatteista. Koronakriisi haastaa meitä löytämään uusia ratkaisuja ja pysyviä yhteiskunnallisia muutoksia.

Samaan aikaan muutoksia tarvitaan ilmastonmuutoksen vuoksi kattavasti esimerkiksi maatalouteen, energiatalouteen ja kulutukseen, mutta myös ajattelutapaan. Meidän tulisikin nyt tarttua näihin haasteisiin yhdessä ja etsiä eurooppalaisia ratkaisuja. Euroopan unioni ei ole täydellinen, eikä siitä sellaista varmaan allekirjoittaneen elinaikana tule. Siitä huolimatta Euroopan unioni on se kanava, jonka kautta haasteisiin kannattaa vastata. Elämme globaalien haasteiden täyttämässä maailmassa ja Euroopan unioni on paras väline niiden ratkaisemiseen. 

Vastataksemme aikamme haasteisiin meidän tulee tehdä useita konkreettisia toimia. Meidän tulisi mahdollistaa jaettu toimivalta EU:n ja jäsenmaiden välille terveyspolitiikan saralla, jotta voisimme tulevaisuudessa paremmin vastata nykyisen kaltaisiin pandemiakriiseihin. Komission aloitteesta perustettiin yhteisiä jäsenmaiden hallinnoimia ja EU:n tukemia valmiusvarastoja. Tulevaisuudessa kaikkia valmiusvarastoja tulisi kuitenkin koordinoida tehokkaammin yhteisesti. Hoitokapasiteetin koordinoimiseen tulisi myös olla valmiita käytänteitä, jotta kriisitilanteessa hoitoa voitaisiin taata mahdollisimman tehokkaasti sitä tarvitseville.

Meidän tulee panostaa ennen kaikkea isoihin kysymyksiin

Puhumme korona-ajan jälkeen tapahtuvasta jälleenrakennuksesta, ja nuorten on vaikutettava siihen, miten tämä toteutetaan. Jälleenrakennukseen tulee varmasti kulumaan paljon talouden resursseja, minkä vuoksi se tulisi nähdä myös mahdollisuutena siirtyä pysyvästi kohti uusia ratkaisuja.

Komissio on julkistanut esityksensä vihreän kehityksen ohjelmasta. Ohjelman tavoitteena on viedä Euroopan unionia sosiaalisesti oikeudenmukaisen siirtymän kautta kohti kestävää kiertotaloutta ja ilmastoneutraaliutta vuoteen 2050 mennessä. Vihreän kehityksen ohjelmaa on nyt kriisin aikana kritisoitu liian kalliina hyvien aikojen ratkaisuna. Vanhaan ei ole kuitenkaan paluuta, koska koronakriisi on muuttanut maailmaa pysyvästi. Elvytystä ja rakenteellisia uudistuksia tulee tehdä tavalla, joka palvelee tulevia sukupolvia. Ilmastonmuutos ei odota.

Tarvitsemme tulevaisuudessa enemmän solidaarisuutta. Koronakriisi on osoittanut, että ihmisillä on tahtoa osoittaa yksilötasolla solidaarisuutta toisiaan kohtaan, esimerkiksi auttamalla naapureita, osoittamalla tukea terveydenhuollon työntekijöille tai piristämällä toisiaan parvekesooloilla. Tämä yhteinen toisten auttamisen henki on säilytettävä myös koronakriisin jälkeen. Se antaa hyvä esimerkin myös kansallisen tason ja EU-tason toimille. Solidaarisuus on yksi keskeisistä arvoista, joiden pohjalle pohjoismainen hyvinvointivaltio on rakennettu. Solidaarisuuden tulisi olla myös Euroopan unionin kehittämisen ytimessä.

Lauri Ikola on Eurooppanuorten varapuheenjohtaja, joka kirjoittaa graduaan suomalaisen Eurooppa-liikkeen historiasta Tampereen yliopistolla, ja unelmoi federalistisesta EU:sta, jossa ihmisoikeudet ovat itsestäänselvyys.

Artikkelin pääkuva: Canva.