Yannick Lahti
Iltalehti uutisoi 14.10 Ajatuspaja Alkion teettämästä kyselystä, jossa tarkasteltiin 15-29-vuotiaiden nuorten puoluenäkemyksiä, arvoja ja kansalaistoimijuutta. Yhdeksi isoksi yllätykseksi nostettiin perussuomalaisten suosio nuorten suosituimpana puolueena. Kyselyn perusteella 19 % nuorista äänestäisi perussuomalaisia, 15% vihreitä, 12% SDP:tä ja 11% kokoomusta.
Vaikka kyselyn tuloksista voi tehdä muitakin havaintoja kuin perussuomalaisten ”yllätysmenestyksen” 15-29-vuotiaiden keskuudesta, näytti juuri tämä kuitenkin herättävän eniten keskustelua. Oikeastaan sen ei pitäisi. Menemättä sen enempää siihen kuinka populismi akateemisesti määritellään, niin on kuitenkin varmasti melko selvää aivan kaikille politiikkaa etäisestikin seuraaville, että Suomen perussuomalaiset on sen eurooppalaisiin sisarpuolueisiin verrattava radikaali oikeistopopulistinen puolue eli PRR-puolue (populist radical right), joidenka edellisen vuosikymmenen menestyksiin on kiinnitetty valtavasti huomioita, niin Suomessa kuin muuallakin maailmalla.
On perattu perin pohjin sitä, mistä näiden puolueiden suosio kumpuaa, mikä on niiden ideologia ja keitä oikeastaan ovat niin PRR-puolueiden kannattajat maailmalla kuin myös perussuomalaisten äänestäjät meillä Suomessa?
Populismin myyttejä murtamassa
Kuten niin moneen muuhunkin poliittiseen ilmiöön, myös populismiin liittyy liuta myyttejä, jotka eivät pidä paikkaansa. Usein myyttien taustalla on sikäli todellinen fakta tai faktaperäinen löytö, mutta sen syyseuraussuhde on liioiteltu ja yksinkertaistettu selittämään jotain paljon laajempaa ja haastavampaa kokonaisuutta. Kuten esimerkiksi myytti siitä, että kaikissa niissä maissa, jotka kärsivät 2008-talouskriisissä pahiten nousi valtava määrä populisteja tai siitä, että ainoastaan maahanmuutosta kiinnostuneet ja huolissaan olevat kansalaiset äänestävät populisteja.
On totta, että joissain maissa kansantalouden tila voi selittää äänestäjien huolten kanavoitumista vaaliuurnilla kohti populistien sanomaa, mutta se ei ole mikään kultainen sääntö. Eurokriisissä pahasti kärsineet maat kuten Irlanti, Espanja ja Portugali eivät kastuneet saman tien minkään suuren populistisen hyökyaallon alla. Samaten eurooppalaiset maat, joissa on ollut verrattain vahva ja tasainen talouskehitys, kuten Itävallassa, Sveitsissä ja Hollannissa populistit ovat tästä huolimatta voineet hyvin jo pitkään. Toki tutkimustieto kehittyy ja vasta pitkällä aikavälillä näemme, mikä populistipuolueiden suosio näissä maissa todella on.
Populistien äänestäjäkunta on moninainen
Palaten kuitenkin Ajatuspaja Alkion kyselyn tuloksiin, on oleellista jälleen muistuttaa, että populismiin vahvasti kytketty myytti siitä, että ”Populisteja äänestävät vain yli 40-vuotiaat koulua käymättömät miehet” ei pidä missään tapauksessa paikkaansa.
Useissa maissa populisteja äänestävät alle 40-vuotiaat ihmiset, kuten Lega Nordia on äänestetty Italiassa. Ranskan vuoden 2017 presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella oikeistopopulisti Marine Le Pen sai 18-34-vuotiaiden äänistä enemmän kuin yksikään muu ehdokas – enemmän kuin nykyinen presidentti Emmanuel Macron.
Iso-Britanniassa Brexitin puolesta äänesti 25% korkeakoulututkinnon saaneista. Puolet Brexitin kannattajista oli naisia, samoin kuin 50% urbaanien alueiden ihmisistä, joista 2/5 eli 40% oli 18-35 vuotiaita.
Näin ollen Ajatuspaja Alkion teettämän kyselyn tulos, jossa perussuomalaiset on Suomen 15-29-vuotiaiden nuorten suosikki, ei pitäisi tulla erityisen suurena yllätyksenä. Populistien suosion taustalla on useita syitä eikä ihmisten äänestyskäyttäytymistä voi perustella tai lähteä avaamaan yhden tai useamman yksittäisen suuremman motiivin pohjalta. Kysymykset kuten talous, maahanmuutto ja identiteetti ovat isoissa rooleissa, mutta eivät minkään systemaattisen kaavan kautta. Eli ei, perussuomalaiset ei ole vain äijien ja vihaisten duunareiden puolue.
Jos näin olisi, kaltaisillani populistintutkijoilla ei olisi töitä ja lähes kuka tahansa pystyisi kuittaamaan viime aikaiset populistien voitot yhden kahden lauseen pinnallisella selityksellä.
Populismi on monen tekijän summa
Taloudelliset epävarmuustekijät tai maahanmuuttoon liittyvät kysymykset eivät yksinään tai edes yhdessä selitä täysin aukottomasti sitä, miksi perussuomalaiset olivat viime eduskuntavaalien toiseksi suurin puolue, miksi yli 62 miljoonaa amerikkalaista äänesti Donald Trumpia vuonna 2016, miksi Brexit sai yli 17 miljoonaa ääntä, Marin Le Pen yli 10 miljoonaa vuonna 2017 ja PRR-puolue AfD (vaihtoehto Saksalle) melkein 6 miljoonaa ääntä myös vuonna 2017.
Ajatushautomon toinen huomioitava, mutta myös ennalta-arvattava löytö oli se, että kärkipuolueiden kannatus oli vahvasti sukupuolittunut. Perussuomalaisia nimittäin äänestäisi 29% miehistä ja ainoastaan 10% naisista. Vaikka nämä luvut ovatkin melko lailla yleisen trendin mukaisia ei niistä kannata vetää sitä johtopäätöstä, että PRR-puolueet olisivat ”miesten puolueita”.
Siinä missä useiden PRR-puolueiden – kuten myös perussuomalaisten – ajatukset sukupuolien välisistä eroista, miesten ja naisten asemasta, avioliitosta sekä suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen ei välttämättä eroa juurikaan perinteisempien konservatiivipuolueiden näkemyksistä Euroopassa, niin on myös huomionarvoista, että PRR-puolueiden naisaktiivit voivat olla hyvinkin äänekkäitä tiettyjen teemojen noustessa esille. Näistä teemoista mainittakoon esimerkiksi naisten seksuaalinen itsemääräämisoikeus, mikä kylläkin nousee tosin PRR-puolueiden osalta äänekkäästi esille vain, jos se esitetään niin sanotusti maahanmuuttajamiesten vastinparina.
Karismaattisia naispoliitikkoja
On myös todettava, että useiden PRR-puolueiden johdossa tai vähintäänkin valokeilassa on nähty useita karismaattisia naispoliitikkoja kuten meillä Suomessa perussuomalaisten europarlamentaarikko Laura Huhtasaari, joka nauttii laajasta suosiosta. Samaten Alice Feidel (AfD eli Alternative for Germany, Saksa), Giorgia Meloni (Italian veljet), Pauline Hanson (ONP eli ONP One Nation Party, Australia), Pia Kjaersgaard (DF eli Danish People’s Party, Tanska), Frauke Petry (AfD) ja tietenkin Marine Le Pen (RN eli National Rally, Ranska) mainitakseni muutaman tunnetun nimen Euroopassa ja muualla.
Se, että kyselyn perusteella juuri vihreät ja perussuomalaiset menestyivät nuorten keskuudessa, houkuttelee kenet tahansa tekemään sen johtopäätöksen, että ne puolueet, joilla on selkein viesti jostain yksittäisestä asiasta, menestyvät parhaiten. On selvää, että esimerkiksi juuri identiteettipolitiikan osalta vihreät ja perussuomalaiset ovat toistensa vastakohtia eli vastinpareja. Siinä missä vaikkapa kaikkien sukupuolien olemassaolon tunnustamisen puolesta sekä myötämielisesti sateenkaariavioliittoihin suhtaututuvat vihreät ovat tehneet politiikkansa selväksi, myös perussuomalaiset ovat alleviivanneet feminismin eli sukupuolten välisen tasa-arvon olevan heille punainen vaate kuten myös homoseksuaalisuus avioliitossa.
Jos suurennuslasin alle otetaan niinkin laaja poliittinen aihealue kuin maahanmuutto, niin vastinparit toimivat edelleen, kuten varmasti myös ilmastonmuutoskysymyksen osalta. Kuitenkin jos alamme puhumaan taloudesta sekä itse kansantalouden hoitamisesta, ei ole niin mitenkään niin itsestään selvää miten vihreitä ja perussuomalaisia äänestävien jakolinjat menevät. Juuri tämän vuoksi identiteettipolitiikka tuodaan usein poliitikkojen itsensä toimesta juuri näidenkin kysymysten keskiöön, jotta debattia voitaisiin käydä omille tutuin termein, jotka ovat tietysti puolin ja toisin arvolatautuneita.
Tulevaisuudessakin Ajatuspaja Alkion kaltaisia kyselyitä tullaan varmasti tarkalla silmällä seuraamaan, mutta klikkiotsikoiden seuraamisen sijaan kannustaisin kaikkia edes etäisesti tässä tekstissä käsittelemistäni yhteiskunnallisista ilmiöistä kiinnostuneita, ottamaan asioista itse kriittisesti selvää ja ymmärtämään sen, että näin moniulotteisia kysymyksiä sekä niistä seuraavia syy seuraus suhteita voidaan harvemmin tyhjentävästi selittää. Numerot ja luvut ohjaavat meitä usein oikeaan suuntaan, niistä vedettyjen johtopäätösten kanssa kehotan kuitenkin olemaan varuillaan. Muuten saatamme vain luoda taas yhden myytin populismista muiden joukkoon. Eikä se vie ketään eteenpäin kohti laajempien kokonaisuuksien hahmottamista.
Yannick Lahti on tohtorikoulutettava ja tutkija Bolognan yliopistossa eurooppalaisen populismin ja poliittisen viestinnän alalla.
Artikkelin pääkuva: Canva. Kuvaa muokattu.